Nykyinen ammattini lakimiehenä ei ollut itselleni mikään itsestäänselvä valinta. En haaveillut tästä pienestä pitäen, perheessäni tai lähipiirissäni ei ole ollut lakimiehiä. Itseasiassa lähipiirissäni ei ole edes ollut akateemisen loppututkinnon suorittaneita ihmisiä - tässä lajissa olen perheeni ensimmäinen! :)
Lukioiässä haaveilin ihan tosissani lentäjän urasta ja vieläkin se tuntuisi siltä Ultimate Dream Jobilta. Hain pari kertaa lentäjäkoulutukseen, mutta lopulta hyväksyin elämän realiteetit ja totesin, ettei ole mitään järkeä odotella aina paria vuotta seuraavaa hakua ja sillä välin tehdä jotain hanttihommia. 22-vuotiaana olin opiskellut pari vuotta germaanista filologiaa (saksan kieltä) Helsingin yliopistossa, mutta jättänyt sen vähitellen kesken, koska se ei tuntunut oikealta. Tein Manpowerin kautta erilaisia toimistohommia eri asiakkaille ja eräänä päivänä heräsin ajatellen, että nyt tähän elämään on saatava joku roti. Istuin koneelle, surffailin muutamia tunteja ja päädyin kolmeen mahdolliseen tulevaisuuden uraan:
1. Eläinlääkäri
2. Psykologi
3. Lakimies
Vaihtoehdot 1 ja 2 sulkeutuivat pois syistä, etten kestä nähdä verta ja alan itkeä jo kun näen telkkarissa jonkun eläinpelastusohjelman, jossa pikku kisu on loukkaantunut, sekä syystä että mitenkä hullu hullua hoitaisi?! Jäljelle jäi siis lakimies. Enkä tätä päätöstä ole katunut. Paitsi välillä kun ratkoo ihmisten riitoja, tulee ajatelleeksi, että onko ihan pakko ja voisinko vaan siirtyä Prisman kassalle... ;D No joo, tällä hetkellä olen yhtiölakimiehenä ja riitojen ratkaisu on onneksi todella vähäistä.
Tämä kun on vähän niin kuin sijoitusblogi, niin ajattelin sitoa myös ammatinvalinnan jollain tavalla taloudellisiin näkökohtiin. Nyt seuraa ajatuksenjuoksua ja deeppiä itsetutkiskelua. Olen varmaan luonteeltani rahanahne, kuten yllä esitetyistä vaihtoehtoisista uramahdollisuuksistakin näkee. Lukuunottamatta lentäjän uraa, ei mikään ammatti ole kiehtonut minua siten, että olisin valinnut sen ammatin itsensä vuoksi. Niinpä päädyin valitsemaan ammatteja, joissa ainakin tienaa kunnolla, ja joihin kuitenkin uskoin itselläni olevan jonkinnäköiset mahdollisuudet päästä. En tiedä, johtuuko se tästä rahanahneudesta vaiko ehkä nätimmin ajateltuja kunnianhimosta, mutta koskaan en ole edes harkinnut kouluttautuvani ammattiin, johon ei vaadittaisi akateemista tutkintoa. Toisaalta, onhan niitä loistavia ja rahakkaita ammatteja myös vähemmän koulutetuilla aloilla, mutta itselleni yliopisto tuntui olevan ainoa oikea tie.
No, taloudellinen puoli on tätä nykyä ammatinvalinnan kautta kunnossa, mutta toistaalta huomasin onnekseni jo opiskeluaikana, että ala on itselleni täysin oikea. Rakastan järjestelmällisyyttä ja sitä, että on tietyt pelisäännöt. Toisaalta myös ehdoton, absoluuttinen ja objektiivinen oikeudenmukaisuus on itselleni tärkeää.
Herättääkö tämä teissä millaisia ajatuksia? Onko itsekästä ja kamalaa näin avoimesti olla onnellinen siitä, että sattui valitsemaan omasta mielestään oikein, vaikka valinta perustui kovin pinnallisille lähtökohdille? Miten te päädyitte omiin ammatteihinne (linkatkaa kommentteihin, jos löytyy postauksia samasta aiheesta, kiitos :)?