perjantai 3. elokuuta 2018

Minne katosi luksus?

Tänä vuonna olen ollut todella kiltisti. Hämmästyin suorastaan kun huomasin, että ollaan jo elokuussa ja en ole ostanut tänä vuonna yhtään mitään sellaista irtainta omaisuutta, jonka luokittelisin "luksukseksi". Lukseksena pidän tavaroita, joissa maksetaan muustakin kuin siitä että saa tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitetun tavaran. Eli voisin ostaa tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetun laukun 20 eurolla, mutta maksoin luksuslisää 1.080 euroa ja kuljetan tavaroitani nyt luksuslaukussa :D

Tänä vuonna en ole hankkinut yhtään uutta luksuslaukkua, -huivia, -kenkiä tai -autoa (auton kuulumisen tähän kategoriaan saa vapaasti kyseenalaistaa). Olen kyllä käynyt vähän hypistelemässä erästä huivia, mutta jätin sen ostamatta. Olen myös käynyt hypistelemässä erästä autoa (useampaankin otteeseen...), mutta jätin senkin ostamatta! :D

My Precious. Viimeisin luksus-hankintani on tammikuulta 2017!

Onko tilanne se, että luksustavaroiden ostaminen ei itselleni ole enää niin kiinnostavaa ja olen keksinyt rahoille parempaa käyttöä? Toivisin tietysti, että näin olisi ja että olisin päässyt yli uudenkarhean hartioille kiedotun Balmuirin huivin aiheuttaman mielihyvän yli. Valitettavasti kuitenkin syynä tämän vuotiseen kiltteyteen saattaa olla kiire ja laiskuus: pohdin ja tutkin kaikkia kalliimpia hankintojani huolella etukäteen ja kun vihdoin menen kaupoille tositarkoituksessa, pitää kaiken olla täydellistä. Itse tuotteen tietenkin, mutta myös oman tunnetilan sekä liikkeestä saamani palvelun. Jos joku näistä osa-alueista on vähänkin pielessä (esim. joudun odottamaan myyjää yli 2 minuuttia), kävelen kaupasta ulos tuohtuneena ja joudun aloittamaan koko aikaa ja energiaa vievän pohdiskelu- ja tutkiskeluprosesiin alusta. Siihen ei tänä vuonna ole oikein riittänyt mielenkiintoa, mistä tietenkin lompakkoni kiittää :)



lauantai 28. heinäkuuta 2018

Sijoitussuunnitelmia

Pari vuotta sitten sijoitushommia aloitellessani tein hyvinkin tarkan sijoitussuunnitelman, niin kuin sijoituskirjallisuudessa kehotettiin. No, aika laiskasti olen suunnitelmaani seurannut :D Alkuperäisessä suunnitelmassa osakkeiden painoarvo olisi saanut olla maksimissaan 60% ja korko-/yhdistelmärahastoissa olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän painoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki sijoitukseni ovat siirtyneet pikkuhiljaa osakkeisiin ja korkorahastoja ei ole enää lainkaan mukana kuvioissa. Nyt salkustani löytyy suoria osakeomistuksia, Nordnetin Superrahastoja sekä paria ETF:ää.

Viitaten kirjoitukseeni passiivisten tulojen lisäämisestä, olen päättänyt jatkaa salkun rakentamista pääasiassa suorien osakeomistusten parissa. Tällä viikolla hankin itselleni pienen palan Raisiota salkusta löytyvien Nordean ja Tiedon kylkeen :) Koska itselläni ei ole kykyä ja osaamista harjoittaa mitään sen suurempaa osakepoimintaa arvoyhtiöistä (= yhtiöstä, joiden arvostus on alhainen ja hankinta perustuu odotettuun arvonnousuun), olen päättänyt ruveta kasaamaan salkkuuni hyvin osinkoa maksavia yhtiöitä sekä laatuyhtiöitä. Laatuyhtiöihin panostaminenhan on usammankin lähteen mukaan ollut pitkällä aikahorisontilla se kaikkein tuottavin strategia. 

Laatuyhtiöihin sijoittaminen on myös avannut jonkin psykologisen pattitilanteen, johon olin ajautunut: koska tulen lähivuosina kasaamaan salkkuuni kymmenkunta eri osaketta joka tapauksessa ja laatuyhtiöiden määrä Helsingin pörssissä on melko rajallinen, on oikeastaan aikalailla yhdentekevää, ostanko nyt sitä Orionia, Fortumia vai Wärtsilää. Kaikki nämä (ja monet muut) päätynevät salkkuuni joka tapauksessa, joten voin rauhassa ostaa mitä tahansa, kun siltä tuntuu ja hetki on oikea :D

Tässä listaa yhtiöistä, joita harkitsen hankkivani seuraavan vuoden-parin sisällä:
  • Wärtsilä
  • Orion tai Terveystalo 
  • Kone
  • Nokian Renkaat 
  • Technopolis
  • Nixu tai Siili Solutions


perjantai 27. heinäkuuta 2018

Appi menojen seurantaan

Budjetoin joka kuukausi noin sata euroa työpaikkaruokailuun ja ravintolaillallisiin sekä toiset sata euroa "funny moneya" ihan vaan kaikenlaiseen pikkusälään, jota joutuu pitkin kuukautta ostamaan. Olen tosin ollut todella huono seuraamaan, pitääkö budjettini yllä olevilta osin lainkaan. Huomasin myös, että sata euroa tilpehööriin menee aikalailla äkkiä - tässä kuussa olin ostanut 26 euron vaellussukat ja 52 euron akvarellivärit jo ekalla viikolla :D 

Törmäsin sattumalta ilmaiseen Monefy-nimiseen appiin, jolla on todella helppo seurata juurikin tällaisia epämääräisiä ostoksia, ja plussaa vielä kauniista ja selkeästä designista. Aloitin menojen seuraamisen jo kesäkuussa, mutta siellä pakkaa sekoitti ulkomaan lomareissu, johon olin budejtoinut erikseenkin muutaman sata euroa käyttörahaa, mutta jotenkin se pääsi sekoittumaan varsinaiset funny moneyn kanssa ... :D Heinäkuussa olen mielestäni onnistunut seuraamaan menojani todella orjallisesti ja tässä vaiheessa kuuta tilanne on se, että olen ylittänyt budjettini muutamilla kympeillä.




Monefyyn voisi syöttää myös tulot, jolloin appista pystyisi seuraamaan suoraan paljonko rahaa on jäljellä, mutta itse tarvitsin vain jonkin nopean ja helppokäyttöisen (+kauniin) appin, jolla seurata pelkästään menoja. 

Onko teillä käytössä minkäänlaisia, hyväksi havaittuja (ja ilmaisia :D) sovelluksia puhelimessa tulojen ja menojen seurantaan?


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Passiivista tuloa

Tiedättekö, kun joskus käy niin, että aivan ilmiselvä asia, jonka on jo jollain tavalla itsekin ymmärtänyt, saa aivan uuden muodon ja sitä kokee ikään kuin ahaa-elämyksen, kun sen kuulee jonkun muun suusta? Minulle kävi näin kuunnellessani erästä sijoittamista käsittelevää podcastia. Tajusin, että en voi kasvattaa työstä saamiani tuloja loputtomiin, koska jossain vaiheessa palkkani/positioni alkaa olla sitä luokkaa, että palkkakehitys jymähtää, ja toisaalta saadakseni enemmän rahaa pitäisi minun (tai ainakin tuntuu siltä että pitäisi) tehdä hitokseen enemmän töitä ja panostaa työhön vieläkin enemmän. En suoraan sanottuna itsekään tiedä, että voisinko panostaa töihini yhtään sen enempää kuin nyt jo teen, järkeäni menettämättä!

Eli, koska palkkatuloja ei voi loputtomiin kasvattaa, tulee rahaa hankkia lisää passiivisista tulonlähteistä! Tadaaa!!! Näin yksinkertaista, ja ehkä päässäni tämä onkin jo ollut jonkinlaisella ajatuksen esiasteella sijoitustoiminta aloitellessa, mutta nyt ajatus sai konkreettisen muodon. 

Itselleni tämä merkitsee lyhyellä tähtäimellä taas suoran osakesijoittamisen pariin palaamista, osinkojen tähden tietenkin. Olen luultavasti ollut liian varovainen suorien osakeostojen kanssa ja pohdin aivan liikaa että mitä sitä ostaisi ja milloin. Tämä liika varovaisuus on johtanut siihen, että olen tuupannut ylimääräisiä varoja säästötilille ja Superrahastoihin paremman puutteessa. Ja tietysti osan olen sijoittanut ihan vaan makeaan elämään :D Nyt pitää taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin!

Sosiaalisessa mediassa tuntuu kovasti olevan pinnalla myös asuntosijoittaminen, jota olen toki itsekin pohdiskellut. Tässä vaiheessa se kuitenkin tuntuu vähän liian työläältä asialta - paitsi itse sijoittamiseen liittyvä selvittely, myös kaikenlainen asuntoon ja sen hoitamiseen/vuokrasuhteeseen liittyvä homma. Jätän tämän ajatuksen kuitenkin muhimaan :)



perjantai 22. kesäkuuta 2018

DINK = Dual Income, No Kids

Me olemme mieheni kanssa tulleet vuosien saatossa siihen lopputulokseen, että emme hanki lapsia. Heräsin itse tähän ajatukseen noin kuusi vuotta sitten, kun olin valmistunut ja jossain takaraivossa kyti painostava ajatus, että nyt sitten kuuluisi niitä lapsia ruveta hankkimaan. Huomasin silloin suhtautuvani todella negatiivisesti kaikkeen lapsiin liittyvään ja tunsin muun muassa jonkinlaista sääliä, kun näin raskaana olevia naisia. Jälkeenpäin ajateltuna nämä negatiiviset tunteet, joista sittemmin olen päässyt eroon, liittyivät kaiketi siihen sisäiseen ristiriitaan, jota koin kun en vielä ollut uskaltanut (tai vain tajunnut) tunnustaa edes itselleni, etten minä halua lapsia.

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa jo kohta 10 vuotta ja jotenkin aina ajattelimme, että juu kai niitä lapsia sitten jossain vaiheessa hankitaan. Nimiäkin mietittiin valmiiksi: pojat nimettäisiin Rafaeliksi, Gabrieliksi ja Michaeliksi. Tytöistä tulisi Lisa-Marie ja Emily-Amelie. Miehelleni yllättävä päätökseni olla hankkimatta lapsia ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Vasta kolmisen vuotta sitten mieheni eräänä iltana totesi minulle, että todella hyvä että pidin pääni silloin viitisen vuotta sitten, kun aika olisi ollut otollinen ja olisi kuulunut paksuksi pamahtaa. Nyt olemme molemmat onnellisesti, vapaaehtoisesti lapsettomia :)

Tämän kirjoituksen otsikko saattaa johtaa harhaan - ikään kuin raha olisi ollut minkäänlaisessa roolissa meidän päätöksemme takana. Sitä se ei todellakaan ollut. Se "säästö", minkä lapsettomuus tuo, on toki yksi plussaa muiden hyvien puolien joukossa. Eri lähteissä esitetään eri laskelmia sille, mitkä ovat lapsensaannin kustannukset: alle kouluikäiseen lapseen kuluu 3.000-5.000 euroa vuodessa; täysi-ikäisyyteen mennessä lapsen kustannukset ovat yhteensä 50.000-90.000 euroa. Jos muuten olenkin taipuvainen tuhlailuun, niin tässä on yksi suuri kuluerä, jossa olen onnistunut säästämään ;D

Itselleni (ja tietääkseni myös miehelleni) painavimmat syyt päätöksen takana ovat vapaus ja rauha. En voisi kuvitellakaan elämää, jossa joutuisin aikatauluttamaan menoni lapsen tarhaan viennin ja hakemisen mukaan, joutuisin tekemään ruokaa (!), en voisi käydä iltaisin nukkumaan klo 20.00, en voisi työpäivän jälkeen köllötellä riippumatossa viinilasi kädessä kirjaa lukien, en voisi lähetä ex tempore iltaleffaan moottoripyörällä mieheni kanssa... On niin paljon asioita, joista en kertakaikkiaan suostu luopumaan! 

Ja se oma rauha. Introverttina & erityisherkkänä ihmisenä pidän hiljaisuudesta ja siitä, että saan olla yksin ja puuhastella omia juttujani. Jo parin tunnin kyläily veljen luona, jossa 4 ja 6-vuotiaat lapset villittelevät, imee minusta kaikki mehut.

Netissä kirjoitellaan paljon siitä, miten itsekästä on valita oma vapaus lastensaannin sijaan. Että keskittyykin ihan vain itseensä, elämästä nauttimiseen ja siihen, mitä itse omalta elämältään oikeasti haluaa. Minä en niistä mielipiteistä juurikaan perusta - jos joku haluaa pitää tätä valintaani itsekkäänä, niin siitä vaan. En kuitenkaan näe tätä valintaa sen itsekkäämpänä kuin sitä, että joku ei halua alkaa harrastamaan vaikkapa aitajuoksua. Aitajuoksu ei vain ole kaikkien juttu ja miksi käyttää aikaa ja rahaa johonkin, mikä ei miellytä :)

Ymmärrän kyllä myös hyvin niitä, jotka hankkivat lapsia ja ovat siitä aidosti onnellisia. Niin usein kuulee sanottavan, että äitiys on ollut jonkun elämässä parasta. Pakkohan siinäkin on jotain perää olla :D Ehkä kuitenkin haluaisin tälläkin kirjoituksella valottaa sitä näkökulmaa, että lasten hankinta on yksi valinta muiden elämässä tehtävien suurien valintojen joukossa, ja mielestäni päätös tulisi harkita huolella: kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia koska niin nyt vain kuuluu tehdä.



lauantai 16. kesäkuuta 2018

Tasapainoilua

Heräsin erään blogiini jätetyn kommentin myötä miettimään suhdettani rahaan ja säästämiseen/sijoittamiseen. En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että tämä vähäinen säästämiseni ja pienet sijoitukseni olisivat mitään muuta kuin pahan päivän rahasto, tai paikka johon tuupata ylimääräiset raha, että en nyt ihan kaikkea tuhlaisi. Koskaan en ole ajatellut tai laskeskellut mitä vaatisi, että voisin sijoituksista saamillani tuotoilla kustantaa elämäni, eli sitä "taloudellista riippumattomuutta".

Välillä itseeni iskee kauhea vimma säästää ja säästää ja tehdä suunnitelmia siitä, miten saisin varallisuuden kasvatettua seuraavalle etapille. Tekisi mieli karsia kaikki mahdolliset ylimääräiset kulut pois ja ihastella kuinka ne roposet säästöpossussa pullistelevat. Sitten herään taas tähän päivään ja ajatukset kääntyvät YOLO-suuntaan: vähäisellä vapaa-ajallani en kyllä aio siivota; no en myöskään nauti suuremmin kokkaamisesta, joten käyn mielummin ulkona syömässä; jos haluan Elizabeth Ardenin 50€ maksavan vartalovoiteen ihan vain koska sen tunnen ansaitsevani, niin go for it...



Tällaisen tasapainoilun keskellä elän jatkuvasti. Kyllähän se ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta on kieltämättä jäänyt kutkuttelemaan takaraivoon, mutta mistä kaikesta olisin valmis luopumaan nyt, jotta sen jossain vaiheessa elämääni saavuttaisin? Tai ehkä tärkeimmistä asioista ei edes tarvitsisi luopua, kunhan vaan jaksaisi määrätietoisesti pitää kiinni siitä, että jotain jää säästöönkin. 

Minkälainen suhde teillä on törsäilyyn vs. säästämiseen? Onko teillä säästämisen/sijoittamisen osalta tarkat suunnitelmat, joita kohti mennä?




sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Päivitetty budjetti

Aikaisemmsta postauksistani käykin ilmi, että rakastan budjetointia. Lauantaiaaumjen parasta puuhaa on päivittää budjetti :) Voi sitä mielenrauhaa, minkä saa, kun näkee missä raha-asioissa mennään! Olen myös onnistunut pakottamaan mieheni budjetin tekoon, ja tätä nykyä meillä on yhteinen online excellinä jaettu tiedosto, josta kumpikin näkee toistensa budjetin.

Olikin ihan avartavaa tehdä tällainen karsittu versio budjetista, josta näkee ihan ne minimimenot ja -tulot. Varsinaisessa työversiossani on joka kuukausi mukana erilaisia tulo- ja menoeriä (kuten esim. annettuja lainoja sisaruksille, joita he makselevat takaisin mien sattuu). Samoin kerran kvartaalissa toistuvat menot (kuten vaikkapa vakuutukset ja autovero), vaikuttavat tietenkin kyseisen kuukauden budjettiin ja hämärtävät todellista kokonaiskuvaa.


TulotNettopalkka€3,700.00
TULOT YHTEENSÄ€3,700.00
Yhteiset menotAsuntolaina€550.00
Autolaina N€480.00
Ruoka€250.00
Bensa€140.00
Kotivakuutus€0.00
Sähkö€10.00
Vastike€135.00
Elisa viihde€25.00
Sähkönsiirto€0.00
YHTEENSÄ€1,590.00
Muuttuvat menotRavintolat, ym.€100.00
Funny Money€150.00
YHTEENSÄ€250.00
Henk.koht. menotAuton vakuutukset€0.00
Autovero€175.00
Siivous €160.00
Opintolainat€135.00
Auton pesut€60.00
YHTEENSÄ€530.00
MENOT YHTEENSÄ€2,370.00
JÄÄ€1,330.00


Koska budjetti-excel on yhteinen mieheni kanssa, olen joutunut jakamaan sen yhteisiin, muuttuviin ja henk.koht. menoihin. Oikeanpuolimmainen sarake on siis vain oma osuuteni kuluista ja miehelläni on excelissä oma sarakkeensa. 


Selvyyden vuoksi todettakoon, että mieheni ei osallistu autolainan maksuun, joten 480€ on kokonaisukuukausierä, eikä vain 1/2. Vaihdoin toukokuussa 2017 auton astetta tyylikkäämpään ja paria astetta kalliimpaan. Perusteena on paitsi ehtymätön turhamaisuuteni että se, että ajan autolla töihin ja takaisin yhteensä noin 2 h päivässä, joten sen pitää tuntua kuin hattaraan käärityllä suklaapatukalla ajelisi. Todellisuudessa maksan autolainaa pois tilanteen salliessa yli tuplat yllä olevaan minimilyhennykseen verrattuna. Juu, ei tässä ole oikein taloudellista kannalta mitään järkeä, mutta kai meillä kaikilla on omat hullutuksemme :D


lauantai 26. toukokuuta 2018

Back in business!

Tervehdys tältä puolen blogia. Blogi jäi vähän niin kuin vahingossa kaiken kiireen keskellä noin vuoden tauolle, mutta viime aikoina on alkanut taas kirjoitteleminen kutkuttamaan, joten täällä ollaan - back in business. Sijoittaminen ei ole tässä vuoden aikana täysin kadonnut, joskin täytyy myöntää, että sijoitussuunnitelmassa en ole pysynyt sitten lainkaan :D Tuhlailtua on tullut.

Jospa päivittäisin tähän salkkuni tilanteen tällä hetkellä:




Kuten kuvasta näkyy, vuodessa sijoitetun pääoman määrä on lisääntynyt säälittävän vähän. eräs ongelma, jonka kanssa painin on se, että en tiedä mihin sijoittaisi! Tässä ei nyt ole ollut oikein aikaa eikä energiaa tutkia eri yhtiöitä ja lisäksi olen luonteeltani sen verran riskiäkarttava, että suinpäin en halua mihinkään sijoittaa. Mielummin olen sitten tekemättä mitään. Norwegianin tilille olen sitten paremman puutteessa säästänyt pahanpäivänpuskuria, ja siellä lepäileekin tällä hetkellä noin 2.000 euroa.

No mikä sitten on aiheuttanut kaiken tämän aikavajeen ja energiapuutteen? Työtpä tietenkin. Olen edelleen saman työnantajan palveluksessa ja tykkään työstäni kuin hullu puurosta. Olen myös tässä vuoden aikana edennyt mukavasti urallani, mutta se on samalla lisännyt työhön kuluvaa aikaa roimsti. Plussana on tietenkin palkka, joka on myös noussut kivasti, ja sehän tällaiselle rahanahneelle henkilölle sopii! :D


lauantai 13. toukokuuta 2017

Salkun päivitystä

Osakesalkustani löytyy tällä hetkellä paria ETF:ää, Nordnetin Superrahastoja, paria korkorahastoa sekä Tiedon ja Nordean osakkeita, jotka hankin talven mittaan osinkoja silmälläpitäen. Sijoittajan uraani on nyt kestänyt jo noin vuoden ja 4 kuukautta ja salkun tuotto tossa ajassa on yli 25%. 

Itselläni ei ole liiemmin osaamista tulkita eri yhtiöiden taloustietoja, vaan perustan osakehankintani pääasiassa erilaisten palveluiden analyyseille ja mututuntumalle :D No, aika varmoja tapauksiahan noi kaksi on muutenkin tähän mennessä olleet :) Tiedon osakkeiden tuotto salkussani on tällä hetkellä 19,17% ja Nordean 5,79%. Tieto selvisi osinkokrapulasta käymättä lainkaan pakkasen puolella, kun taas Nordea käväsi miinuksella, mutta palautui plussalle kuukauden sisällä. Hankin Nordeaa vielä osingonmaksun jälkeen lisää 200 eurolla Nordnetin pikkukauppakampanjan innoittamana. Seuraavaa suurempaa osakehankintaa en vielä ole ehtinyt lainkaan ajatella. Luultavasti kuitenkin elokuun alussa pitäisi lomarahat sijoittaa johonkin järkevään, eli pari kuukautta tässä on taas aikaa alkaa pohtia asiaa. 

Korkorahastoistani päädyin viime viikon lopulla myymään Ålandbanken Cash Managerin kokonaan pois (kauppa vielä pending). Se ei ollut vuoden aikana tuottanut euroakaan (ei tosin ollut mennyt miinuksellekaan :D) ja onhan mulla vielä Evli Likvidi, vähän niin kuin tasapainottamassa aika osakesuuntautunutta salkkuani. Kamppailen jatkuvasti sen kanssa, että pitäisikö jonkun käteiskassan vai pistänkö kaiken kiinni osakkeisiin. Tästäkin myynnistä vapautuvien rahojen kohtalo on vielä auki...

Useissa sijoitusblogeissa ja muissa lähteissä on tullut esille, että pitäisi olla myös joku suunnitelma siihen, miten ja missä vaiheessa omistuksistaan luopuu. Itselläni ei tällaista suunnitelmaa ole. Ajatuksena on yksinkertaisesi ollut, että ostan ja pidän osakkeet jonnekin 10 vuoden päähän. Toisaalta jos tulisi jotain uskomattomia arvonnousupiikkeejä, voisi olla hyvä pistää omistukset lihoiksi jo aikasemminkin. 

Onko teillä osakkeiden myymiseenkin selvät suunnitelmat?


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Punaisen kortin salaisuus

Tammikuussa Osinkokuningas kirjoitti luottokorteista ja päädyinpä silloin kommentoimaankin, että suuntani on päästä eroon luottokorteista, tai ehkä pitää yksi luottokortti pahan päivän varalla. No, eipä mennyt montaa viikkoa, kun työreissulla Arlandan lentokentällä aikaa tappaessani päädyin Bank Norwegianin ständille ja 15 min myöhemmin oli uusi luottokortti tilattu :D

Mutta. Tässä oli kyllä ihan järkikin takana. Ensinnäkin Norwegianin luottokortissa ei oo kuukausi- tai vuosimaksuja. Korotonta maksuaikaa on 45 päivää. Tämän jälkeen korko on päätäsärkevä 21,92%, joten meinaan pitää kiinni siitä, ettei maksut mene luotolliselle ajalle. Maksan sitten vaikka toisella luottokortillani nämä pois, jos ei muuta! :P

Toisekseen lennän pari-kolme kertaa kuussa työmatkoja työnantajan piikkiin pääasiassa Norwegianin lennoilla pohjoismaihin (ja takasin). Tarkistin tämän Norwegianin ladylta, ja on ihan ok kerryttää cash pointseja myös työnantajan maksamista lennoista (Suomen verottaja tosin voisi olla tästä eri mieltä, jos jaksaisi tällaisista roposista kiinnostua.. :D). 

Kolmantena hyvänä asiana, joka helpottaa henkilökohtaista budjetointiani on se, että olen alkanut käyttämään tätä korttia vain ja ainoastaan työhön liittyviin matka- ja muihin kuluihin, joista saan matkalaskujen myötä rahat takaisin työnantajalta noin kuukauden sisällä kulun syntymisestä. Ja mikä parasta: myös nämä ostot kerryttää cash pointseja! Aikaisemmin työmatkakulut on olleet jonkinlaisessa limbossa henkilökohtaisessa budjetissani ja todellisen rahatilanteen hahmottaminen on ollut todella vaikeeta. Summa summarum, nyt matkakulut juoksee punaisen kortin kautta täysin erillään muusta rahaliikenteestä ja cash pointseja senkun ropisee.