lauantai 30. kesäkuuta 2018

Passiivista tuloa

Tiedättekö, kun joskus käy niin, että aivan ilmiselvä asia, jonka on jo jollain tavalla itsekin ymmärtänyt, saa aivan uuden muodon ja sitä kokee ikään kuin ahaa-elämyksen, kun sen kuulee jonkun muun suusta? Minulle kävi näin kuunnellessani erästä sijoittamista käsittelevää podcastia. Tajusin, että en voi kasvattaa työstä saamiani tuloja loputtomiin, koska jossain vaiheessa palkkani/positioni alkaa olla sitä luokkaa, että palkkakehitys jymähtää, ja toisaalta saadakseni enemmän rahaa pitäisi minun (tai ainakin tuntuu siltä että pitäisi) tehdä hitokseen enemmän töitä ja panostaa työhön vieläkin enemmän. En suoraan sanottuna itsekään tiedä, että voisinko panostaa töihini yhtään sen enempää kuin nyt jo teen, järkeäni menettämättä!

Eli, koska palkkatuloja ei voi loputtomiin kasvattaa, tulee rahaa hankkia lisää passiivisista tulonlähteistä! Tadaaa!!! Näin yksinkertaista, ja ehkä päässäni tämä onkin jo ollut jonkinlaisella ajatuksen esiasteella sijoitustoiminta aloitellessa, mutta nyt ajatus sai konkreettisen muodon. 

Itselleni tämä merkitsee lyhyellä tähtäimellä taas suoran osakesijoittamisen pariin palaamista, osinkojen tähden tietenkin. Olen luultavasti ollut liian varovainen suorien osakeostojen kanssa ja pohdin aivan liikaa että mitä sitä ostaisi ja milloin. Tämä liika varovaisuus on johtanut siihen, että olen tuupannut ylimääräisiä varoja säästötilille ja Superrahastoihin paremman puutteessa. Ja tietysti osan olen sijoittanut ihan vaan makeaan elämään :D Nyt pitää taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin!

Sosiaalisessa mediassa tuntuu kovasti olevan pinnalla myös asuntosijoittaminen, jota olen toki itsekin pohdiskellut. Tässä vaiheessa se kuitenkin tuntuu vähän liian työläältä asialta - paitsi itse sijoittamiseen liittyvä selvittely, myös kaikenlainen asuntoon ja sen hoitamiseen/vuokrasuhteeseen liittyvä homma. Jätän tämän ajatuksen kuitenkin muhimaan :)



perjantai 22. kesäkuuta 2018

DINK = Dual Income, No Kids

Me olemme mieheni kanssa tulleet vuosien saatossa siihen lopputulokseen, että emme hanki lapsia. Heräsin itse tähän ajatukseen noin kuusi vuotta sitten, kun olin valmistunut ja jossain takaraivossa kyti painostava ajatus, että nyt sitten kuuluisi niitä lapsia ruveta hankkimaan. Huomasin silloin suhtautuvani todella negatiivisesti kaikkeen lapsiin liittyvään ja tunsin muun muassa jonkinlaista sääliä, kun näin raskaana olevia naisia. Jälkeenpäin ajateltuna nämä negatiiviset tunteet, joista sittemmin olen päässyt eroon, liittyivät kaiketi siihen sisäiseen ristiriitaan, jota koin kun en vielä ollut uskaltanut (tai vain tajunnut) tunnustaa edes itselleni, etten minä halua lapsia.

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa jo kohta 10 vuotta ja jotenkin aina ajattelimme, että juu kai niitä lapsia sitten jossain vaiheessa hankitaan. Nimiäkin mietittiin valmiiksi: pojat nimettäisiin Rafaeliksi, Gabrieliksi ja Michaeliksi. Tytöistä tulisi Lisa-Marie ja Emily-Amelie. Miehelleni yllättävä päätökseni olla hankkimatta lapsia ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Vasta kolmisen vuotta sitten mieheni eräänä iltana totesi minulle, että todella hyvä että pidin pääni silloin viitisen vuotta sitten, kun aika olisi ollut otollinen ja olisi kuulunut paksuksi pamahtaa. Nyt olemme molemmat onnellisesti, vapaaehtoisesti lapsettomia :)

Tämän kirjoituksen otsikko saattaa johtaa harhaan - ikään kuin raha olisi ollut minkäänlaisessa roolissa meidän päätöksemme takana. Sitä se ei todellakaan ollut. Se "säästö", minkä lapsettomuus tuo, on toki yksi plussaa muiden hyvien puolien joukossa. Eri lähteissä esitetään eri laskelmia sille, mitkä ovat lapsensaannin kustannukset: alle kouluikäiseen lapseen kuluu 3.000-5.000 euroa vuodessa; täysi-ikäisyyteen mennessä lapsen kustannukset ovat yhteensä 50.000-90.000 euroa. Jos muuten olenkin taipuvainen tuhlailuun, niin tässä on yksi suuri kuluerä, jossa olen onnistunut säästämään ;D

Itselleni (ja tietääkseni myös miehelleni) painavimmat syyt päätöksen takana ovat vapaus ja rauha. En voisi kuvitellakaan elämää, jossa joutuisin aikatauluttamaan menoni lapsen tarhaan viennin ja hakemisen mukaan, joutuisin tekemään ruokaa (!), en voisi käydä iltaisin nukkumaan klo 20.00, en voisi työpäivän jälkeen köllötellä riippumatossa viinilasi kädessä kirjaa lukien, en voisi lähetä ex tempore iltaleffaan moottoripyörällä mieheni kanssa... On niin paljon asioita, joista en kertakaikkiaan suostu luopumaan! 

Ja se oma rauha. Introverttina & erityisherkkänä ihmisenä pidän hiljaisuudesta ja siitä, että saan olla yksin ja puuhastella omia juttujani. Jo parin tunnin kyläily veljen luona, jossa 4 ja 6-vuotiaat lapset villittelevät, imee minusta kaikki mehut.

Netissä kirjoitellaan paljon siitä, miten itsekästä on valita oma vapaus lastensaannin sijaan. Että keskittyykin ihan vain itseensä, elämästä nauttimiseen ja siihen, mitä itse omalta elämältään oikeasti haluaa. Minä en niistä mielipiteistä juurikaan perusta - jos joku haluaa pitää tätä valintaani itsekkäänä, niin siitä vaan. En kuitenkaan näe tätä valintaa sen itsekkäämpänä kuin sitä, että joku ei halua alkaa harrastamaan vaikkapa aitajuoksua. Aitajuoksu ei vain ole kaikkien juttu ja miksi käyttää aikaa ja rahaa johonkin, mikä ei miellytä :)

Ymmärrän kyllä myös hyvin niitä, jotka hankkivat lapsia ja ovat siitä aidosti onnellisia. Niin usein kuulee sanottavan, että äitiys on ollut jonkun elämässä parasta. Pakkohan siinäkin on jotain perää olla :D Ehkä kuitenkin haluaisin tälläkin kirjoituksella valottaa sitä näkökulmaa, että lasten hankinta on yksi valinta muiden elämässä tehtävien suurien valintojen joukossa, ja mielestäni päätös tulisi harkita huolella: kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia koska niin nyt vain kuuluu tehdä.



lauantai 16. kesäkuuta 2018

Tasapainoilua

Heräsin erään blogiini jätetyn kommentin myötä miettimään suhdettani rahaan ja säästämiseen/sijoittamiseen. En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että tämä vähäinen säästämiseni ja pienet sijoitukseni olisivat mitään muuta kuin pahan päivän rahasto, tai paikka johon tuupata ylimääräiset raha, että en nyt ihan kaikkea tuhlaisi. Koskaan en ole ajatellut tai laskeskellut mitä vaatisi, että voisin sijoituksista saamillani tuotoilla kustantaa elämäni, eli sitä "taloudellista riippumattomuutta".

Välillä itseeni iskee kauhea vimma säästää ja säästää ja tehdä suunnitelmia siitä, miten saisin varallisuuden kasvatettua seuraavalle etapille. Tekisi mieli karsia kaikki mahdolliset ylimääräiset kulut pois ja ihastella kuinka ne roposet säästöpossussa pullistelevat. Sitten herään taas tähän päivään ja ajatukset kääntyvät YOLO-suuntaan: vähäisellä vapaa-ajallani en kyllä aio siivota; no en myöskään nauti suuremmin kokkaamisesta, joten käyn mielummin ulkona syömässä; jos haluan Elizabeth Ardenin 50€ maksavan vartalovoiteen ihan vain koska sen tunnen ansaitsevani, niin go for it...



Tällaisen tasapainoilun keskellä elän jatkuvasti. Kyllähän se ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta on kieltämättä jäänyt kutkuttelemaan takaraivoon, mutta mistä kaikesta olisin valmis luopumaan nyt, jotta sen jossain vaiheessa elämääni saavuttaisin? Tai ehkä tärkeimmistä asioista ei edes tarvitsisi luopua, kunhan vaan jaksaisi määrätietoisesti pitää kiinni siitä, että jotain jää säästöönkin. 

Minkälainen suhde teillä on törsäilyyn vs. säästämiseen? Onko teillä säästämisen/sijoittamisen osalta tarkat suunnitelmat, joita kohti mennä?




sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Päivitetty budjetti

Aikaisemmsta postauksistani käykin ilmi, että rakastan budjetointia. Lauantaiaaumjen parasta puuhaa on päivittää budjetti :) Voi sitä mielenrauhaa, minkä saa, kun näkee missä raha-asioissa mennään! Olen myös onnistunut pakottamaan mieheni budjetin tekoon, ja tätä nykyä meillä on yhteinen online excellinä jaettu tiedosto, josta kumpikin näkee toistensa budjetin.

Olikin ihan avartavaa tehdä tällainen karsittu versio budjetista, josta näkee ihan ne minimimenot ja -tulot. Varsinaisessa työversiossani on joka kuukausi mukana erilaisia tulo- ja menoeriä (kuten esim. annettuja lainoja sisaruksille, joita he makselevat takaisin mien sattuu). Samoin kerran kvartaalissa toistuvat menot (kuten vaikkapa vakuutukset ja autovero), vaikuttavat tietenkin kyseisen kuukauden budjettiin ja hämärtävät todellista kokonaiskuvaa.


TulotNettopalkka€3,700.00
TULOT YHTEENSÄ€3,700.00
Yhteiset menotAsuntolaina€550.00
Autolaina N€480.00
Ruoka€250.00
Bensa€140.00
Kotivakuutus€0.00
Sähkö€10.00
Vastike€135.00
Elisa viihde€25.00
Sähkönsiirto€0.00
YHTEENSÄ€1,590.00
Muuttuvat menotRavintolat, ym.€100.00
Funny Money€150.00
YHTEENSÄ€250.00
Henk.koht. menotAuton vakuutukset€0.00
Autovero€175.00
Siivous €160.00
Opintolainat€135.00
Auton pesut€60.00
YHTEENSÄ€530.00
MENOT YHTEENSÄ€2,370.00
JÄÄ€1,330.00


Koska budjetti-excel on yhteinen mieheni kanssa, olen joutunut jakamaan sen yhteisiin, muuttuviin ja henk.koht. menoihin. Oikeanpuolimmainen sarake on siis vain oma osuuteni kuluista ja miehelläni on excelissä oma sarakkeensa. 


Selvyyden vuoksi todettakoon, että mieheni ei osallistu autolainan maksuun, joten 480€ on kokonaisukuukausierä, eikä vain 1/2. Vaihdoin toukokuussa 2017 auton astetta tyylikkäämpään ja paria astetta kalliimpaan. Perusteena on paitsi ehtymätön turhamaisuuteni että se, että ajan autolla töihin ja takaisin yhteensä noin 2 h päivässä, joten sen pitää tuntua kuin hattaraan käärityllä suklaapatukalla ajelisi. Todellisuudessa maksan autolainaa pois tilanteen salliessa yli tuplat yllä olevaan minimilyhennykseen verrattuna. Juu, ei tässä ole oikein taloudellista kannalta mitään järkeä, mutta kai meillä kaikilla on omat hullutuksemme :D