perjantai 22. kesäkuuta 2018

DINK = Dual Income, No Kids

Me olemme mieheni kanssa tulleet vuosien saatossa siihen lopputulokseen, että emme hanki lapsia. Heräsin itse tähän ajatukseen noin kuusi vuotta sitten, kun olin valmistunut ja jossain takaraivossa kyti painostava ajatus, että nyt sitten kuuluisi niitä lapsia ruveta hankkimaan. Huomasin silloin suhtautuvani todella negatiivisesti kaikkeen lapsiin liittyvään ja tunsin muun muassa jonkinlaista sääliä, kun näin raskaana olevia naisia. Jälkeenpäin ajateltuna nämä negatiiviset tunteet, joista sittemmin olen päässyt eroon, liittyivät kaiketi siihen sisäiseen ristiriitaan, jota koin kun en vielä ollut uskaltanut (tai vain tajunnut) tunnustaa edes itselleni, etten minä halua lapsia.

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa jo kohta 10 vuotta ja jotenkin aina ajattelimme, että juu kai niitä lapsia sitten jossain vaiheessa hankitaan. Nimiäkin mietittiin valmiiksi: pojat nimettäisiin Rafaeliksi, Gabrieliksi ja Michaeliksi. Tytöistä tulisi Lisa-Marie ja Emily-Amelie. Miehelleni yllättävä päätökseni olla hankkimatta lapsia ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Vasta kolmisen vuotta sitten mieheni eräänä iltana totesi minulle, että todella hyvä että pidin pääni silloin viitisen vuotta sitten, kun aika olisi ollut otollinen ja olisi kuulunut paksuksi pamahtaa. Nyt olemme molemmat onnellisesti, vapaaehtoisesti lapsettomia :)

Tämän kirjoituksen otsikko saattaa johtaa harhaan - ikään kuin raha olisi ollut minkäänlaisessa roolissa meidän päätöksemme takana. Sitä se ei todellakaan ollut. Se "säästö", minkä lapsettomuus tuo, on toki yksi plussaa muiden hyvien puolien joukossa. Eri lähteissä esitetään eri laskelmia sille, mitkä ovat lapsensaannin kustannukset: alle kouluikäiseen lapseen kuluu 3.000-5.000 euroa vuodessa; täysi-ikäisyyteen mennessä lapsen kustannukset ovat yhteensä 50.000-90.000 euroa. Jos muuten olenkin taipuvainen tuhlailuun, niin tässä on yksi suuri kuluerä, jossa olen onnistunut säästämään ;D

Itselleni (ja tietääkseni myös miehelleni) painavimmat syyt päätöksen takana ovat vapaus ja rauha. En voisi kuvitellakaan elämää, jossa joutuisin aikatauluttamaan menoni lapsen tarhaan viennin ja hakemisen mukaan, joutuisin tekemään ruokaa (!), en voisi käydä iltaisin nukkumaan klo 20.00, en voisi työpäivän jälkeen köllötellä riippumatossa viinilasi kädessä kirjaa lukien, en voisi lähetä ex tempore iltaleffaan moottoripyörällä mieheni kanssa... On niin paljon asioita, joista en kertakaikkiaan suostu luopumaan! 

Ja se oma rauha. Introverttina & erityisherkkänä ihmisenä pidän hiljaisuudesta ja siitä, että saan olla yksin ja puuhastella omia juttujani. Jo parin tunnin kyläily veljen luona, jossa 4 ja 6-vuotiaat lapset villittelevät, imee minusta kaikki mehut.

Netissä kirjoitellaan paljon siitä, miten itsekästä on valita oma vapaus lastensaannin sijaan. Että keskittyykin ihan vain itseensä, elämästä nauttimiseen ja siihen, mitä itse omalta elämältään oikeasti haluaa. Minä en niistä mielipiteistä juurikaan perusta - jos joku haluaa pitää tätä valintaani itsekkäänä, niin siitä vaan. En kuitenkaan näe tätä valintaa sen itsekkäämpänä kuin sitä, että joku ei halua alkaa harrastamaan vaikkapa aitajuoksua. Aitajuoksu ei vain ole kaikkien juttu ja miksi käyttää aikaa ja rahaa johonkin, mikä ei miellytä :)

Ymmärrän kyllä myös hyvin niitä, jotka hankkivat lapsia ja ovat siitä aidosti onnellisia. Niin usein kuulee sanottavan, että äitiys on ollut jonkun elämässä parasta. Pakkohan siinäkin on jotain perää olla :D Ehkä kuitenkin haluaisin tälläkin kirjoituksella valottaa sitä näkökulmaa, että lasten hankinta on yksi valinta muiden elämässä tehtävien suurien valintojen joukossa, ja mielestäni päätös tulisi harkita huolella: kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia koska niin nyt vain kuuluu tehdä.



5 kommenttia:

  1. Aina löytyy niitä jotka katsovat asiakseen kommentoida toisten ratkaisuja. Esim tuolla samalla itsekkyys kommentilla voi vedota myös siihen että on itsekästä saada/haluta lapsia. Paras ratkaisu on aina se ihan oma. Ja lapsikysymyskin on varmaan ajankohtainen elämässä vain tietyssä vaiheessa. Lapsena, nuorena ja vanhana asia ei varmaan ole ollenkaan pinnalla. `Nuori minäni`ajatteli, että ei halua lapsia. Sittemmin mopo lähti keulimaan....

    VastaaPoista
  2. Musta peruste hankkia lapsia kuuluu perustella siten että ei halua lapsia ja se ei sitten kuulu muille. Musta esimerkiksi rahankäytölliset perustelut on outoja - joo menee yhden ihmisen vaatteisiin ja ruokaan ja harrastuksiin mutta samalla säästäisi monesta muusta asiasta. Esim. Leffailut ja Moottoripyöräily kuten sanoit jäisi vähemmälle.
    Mutta hyvä että on löytynyt yhteinen konsensus lapsiasiann kanssa ja ihanaa kesää, toivottavastinäitä myrskypäiviä ei ole liikaa :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että valinta löytyi ja toi sinulle selkeästi sisäisen rauhan. Itse ajattelin jossain vaiheessa, etten halua lapsia ja lapsiarki oli minulle todella kuin toiselta planeetalta, kun en ollut koskaan tavannut yhtään vauvaa tai taaperoa aikuisena. Nyt lähipiirissä on lapsia ja vaikken mikään hömppäkotirouva olekaan, vaikuttaisi siltä, että olisi aika mahtava juttu, jos lapsia saisimme.

    VastaaPoista
  4. Hienoa että olette löytäneet yhteisen sävelen näin isossa asiassa! On se tärkeää olla tekemättä kompromisseja joiden takana ei voisi täysillä itse seista, eli tosi hyvä kun pidit pääsi :)

    Valitettavan paljon ihmiset kommentoi muiden lapsettomuutta, vaikka kyseessä on tosi henkilökohtainen valinta. Ja kaikilla se ei ole edes oma valinta, eli todella huonoa käytöstä keltään kysellä tai kommentoida siitä negatiiviseen sävyyn.

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä tänä päivänä on mahtavaa, kun meitä on niin "moneen lähtöön". Itse tein lapset ehkä liian nuorena, toisaalta "uusi vapaus" koittaa jo alle 10 vuoden päästä. Rakastan puuhastella lasten kanssa, mutta kaiholla luin kuvailujasi siitä, miten nautit mennä lukemaan vaikkapa kirjaa viinilasi kädessä työpäivän päätteeksi... Kesät vietän viikonloppuäitinä ja miten nautinkaan siitä, ettei tarvitse viikolla töiden päätteeksi tehdä ruokaa ;) Jokainen meistä tarvinnee välillä ihan sitä omaa aikaakin.

    Naapurissa on meneillään päiväkoti/3-vuorotyö-rumba ja monesti ajattelen, että onneksi tuo(kin) vaihe on meiltä jo ohi... puhumattakaan uhmaikäisen raivokohtauksesta ;D

    Se, "tekeekö" lapsia vai ei, on ihan jokaisen oma valinta. Elämää voi elää niin monella tapaa, kenen kanssa haluaa ja miten haluaa. Annettakoon kaikille oikeus siihen :)

    VastaaPoista