Nykyinen ammattini lakimiehenä ei ollut itselleni mikään itsestäänselvä valinta. En haaveillut tästä pienestä pitäen, perheessäni tai lähipiirissäni ei ole ollut lakimiehiä. Itseasiassa lähipiirissäni ei ole edes ollut akateemisen loppututkinnon suorittaneita ihmisiä - tässä lajissa olen perheeni ensimmäinen! :)
Lukioiässä haaveilin ihan tosissani lentäjän urasta ja vieläkin se tuntuisi siltä Ultimate Dream Jobilta. Hain pari kertaa lentäjäkoulutukseen, mutta lopulta hyväksyin elämän realiteetit ja totesin, ettei ole mitään järkeä odotella aina paria vuotta seuraavaa hakua ja sillä välin tehdä jotain hanttihommia. 22-vuotiaana olin opiskellut pari vuotta germaanista filologiaa (saksan kieltä) Helsingin yliopistossa, mutta jättänyt sen vähitellen kesken, koska se ei tuntunut oikealta. Tein Manpowerin kautta erilaisia toimistohommia eri asiakkaille ja eräänä päivänä heräsin ajatellen, että nyt tähän elämään on saatava joku roti. Istuin koneelle, surffailin muutamia tunteja ja päädyin kolmeen mahdolliseen tulevaisuuden uraan:
1. Eläinlääkäri
2. Psykologi
3. Lakimies
Vaihtoehdot 1 ja 2 sulkeutuivat pois syistä, etten kestä nähdä verta ja alan itkeä jo kun näen telkkarissa jonkun eläinpelastusohjelman, jossa pikku kisu on loukkaantunut, sekä syystä että mitenkä hullu hullua hoitaisi?! Jäljelle jäi siis lakimies. Enkä tätä päätöstä ole katunut. Paitsi välillä kun ratkoo ihmisten riitoja, tulee ajatelleeksi, että onko ihan pakko ja voisinko vaan siirtyä Prisman kassalle... ;D No joo, tällä hetkellä olen yhtiölakimiehenä ja riitojen ratkaisu on onneksi todella vähäistä.
Tämä kun on vähän niin kuin sijoitusblogi, niin ajattelin sitoa myös ammatinvalinnan jollain tavalla taloudellisiin näkökohtiin. Nyt seuraa ajatuksenjuoksua ja deeppiä itsetutkiskelua. Olen varmaan luonteeltani rahanahne, kuten yllä esitetyistä vaihtoehtoisista uramahdollisuuksistakin näkee. Lukuunottamatta lentäjän uraa, ei mikään ammatti ole kiehtonut minua siten, että olisin valinnut sen ammatin itsensä vuoksi. Niinpä päädyin valitsemaan ammatteja, joissa ainakin tienaa kunnolla, ja joihin kuitenkin uskoin itselläni olevan jonkinnäköiset mahdollisuudet päästä. En tiedä, johtuuko se tästä rahanahneudesta vaiko ehkä nätimmin ajateltuja kunnianhimosta, mutta koskaan en ole edes harkinnut kouluttautuvani ammattiin, johon ei vaadittaisi akateemista tutkintoa. Toisaalta, onhan niitä loistavia ja rahakkaita ammatteja myös vähemmän koulutetuilla aloilla, mutta itselleni yliopisto tuntui olevan ainoa oikea tie.
No, taloudellinen puoli on tätä nykyä ammatinvalinnan kautta kunnossa, mutta toistaalta huomasin onnekseni jo opiskeluaikana, että ala on itselleni täysin oikea. Rakastan järjestelmällisyyttä ja sitä, että on tietyt pelisäännöt. Toisaalta myös ehdoton, absoluuttinen ja objektiivinen oikeudenmukaisuus on itselleni tärkeää.
Herättääkö tämä teissä millaisia ajatuksia? Onko itsekästä ja kamalaa näin avoimesti olla onnellinen siitä, että sattui valitsemaan omasta mielestään oikein, vaikka valinta perustui kovin pinnallisille lähtökohdille? Miten te päädyitte omiin ammatteihinne (linkatkaa kommentteihin, jos löytyy postauksia samasta aiheesta, kiitos :)?
Itselleni raha ei ole koskaan ollut se tärkein asia, mutta en kyllä kritisoikaan ihmisiä, jotka valitsevat alan, jossa oikeasti tienaa.
VastaaPoistaToisaalta, on tehty tutkimuksia, minkä verran ihmisen "tulee" tienata vuodessa, jotta hän olisi onnellinen. Summa taisi olla 75.000 euron vuositulot? Tätä enemmän tienaavilla onnellisuuden määrä ei enää kasvanut. Vaikea sanoa omalta kohdalta, kun viime vuoden tuloni olivat pohjanoteeraus työttömyysjakson, sairasloman ja osittaisen hoitovapaan takia. Niukasti pääsin yli 30.000 euron vuosituloihin, heh. Silti tulin mielestäni hyvin toimeen ja sain kasvatettua omaisuuttani siinä sivussa.
Kuinka paljon rahaa kk:ssa on tarpeeksi-kysymykseen ei ole yhtä vastausta, vaan se riippuu aina yksilöstä itsestään. Minun on hyvä näin, 900€/kk pienemmällä palkalla kuin ennen ;) Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että nauttii työstään, kuten sinä hyväpalkkaisena ja minä ei-niin-hyvä-palkkaisena? :)
Todellakin tärkeää on myös se, että on tyytyväinen työhönsä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa tienasin silloiseen tilanteeseeni nähden ihan ok summia, mutta itse työ ja työpaikka olivat aivan täyttä p*skaa! Silloin harkitsin jopa ihan oikeasti sitä Prisman kassalle menemistä (mistä itselläni on myöskin työkokemusta parin vuoden ajalta) vaikka tulot olisi pudonneet puoleen. Kyseinen työ johti siihen, että jouduin kuukauden sairaslomalle uupumuksen vuoksi ja hyvin pian sen jälkeen onni potkaisi ja pääsin uuteen silloisen oman alani työpaikkaan.
VastaaPoistaEli kyllä meikäläisenkin ahneudella on rajat ja työstä nauttiminen on ehdottoman tärkeää! :)
Mukava kuulla, että talousblogaajien seassa on lakitutkinnonkin tehneitä. Uskon, että moni saattaa tehdä päätöksen uran suhteen rahan takia, mutta en usko, että pitkällä aika välillä raha pystyisi sitä onnea tuomaan, mitä on alunperin valittu. Sinulla kävi hyvä tuuri siinä, että kaiketi oikeasti vielä nautit tästä työstä - etkä pelkästään rahan takia. Kaikki eivät ole niin onnellisia.
VastaaPoistaKTM-opiskelijana olen monesti miettinyt pitäisikö lähteä corporate-sellout linjalle vai tehdä töitä, missä tunnen tekeväni jotain merkityksellistä, ja jossa viihdyn. Ainakin tähän mennessä taloudellisista tavoitteista riippumatta olen päättänyt olla töissä, johon menen hymy huulilla, ja josta tulen pois hymy huulilla.
Sehän on vaan hyvä että oot löytänyt oikean alan!
VastaaPoistaPidin myös yliopistoa aina itsestäänselvyytenä. Välillä vaan on päiviä kun menee hermot paperinpyörittelyyn ja toimistopolitiikkaan, ja päätän ryhtyä putkimieheksi :)
Kiva, että jaoit vähän työstäsi. Juristeja ei ole Suomessa vielä liikaa ja hommia riittää, joten anna palaa :) Kuivaahan se vaikuttaa olevan, mutta mehukkaita juttuja pääsee näkemään.
VastaaPoistaSuperhienoahan se on, että olet löytänyt työn, joka sekä on sinulle sopiva, että josta saa paljon rahaa!
VastaaPoistaMä en ole koskaan oikeastaan edes valinnut ammattia, eikä mulla oikeastaan ammattia olekaan. Ikinä en ole tiennyt, mitä haluaisin työkseni tehdä. Lukiossa pähkäilin melkein loppuun asti, mihin ihmeeseen sitä lähtis opiskelemaan. Vaihtoehtoina mulla oli mm.
- yliopistossa se pääaine, minkä valitsinkin, mutta jota en halua paljastaa
- yliopistossa matematiikka, ruotsi, opettajaksi
- yliopistossa oikeustiede
- ammattikorkeassa liiketaloustiede
Eli laki kävi mullakin mielessä! Hylkäsin sen, koska kuvittelin, että siihen tarvitsisi olla todella kova motivaatio, jotta jaksaisi ahkerasti päntätä.
Valitsemani pääaine oli se, mikä tuntui kaikista kiinnostavimmalta, mutta samalla se, millä työllistyy vaihtoehdoistani huonoiten. Siitä ei tavallaan valmistu mihinkään ammattiin, eikä "oman alan työtä" oikeastaan ole olemassakaan. En vain silloin ajatellut tarpeeksi työllistymistä... Toisaalta todella hyvä, että valitsin tämän turhan mutta kivan aiheen, koska sen ansiosta tapasin elämäni tärkeimmän ihmisen, puolisoni! Toisin valinneena saattaisin olla rikkaampi, mutta yksin. :(
Työkseni olen tehnyt mm.
- myyjän työtä
- yksinkertaista, mutta ihan kivaa perusduunia x
- paskaduunia y
- paskaduunia z
- toimistotyötä.
Nyt haen osa-aikaisia avustavia toimistohommia ja myyjän työtä. Eli sellasia kympin tuntipalkkaisia. :) Prisman kassallekin hain juuri! ;) Edelleenkään en keksi, mistä työstä oikeasti tykkäisin, kaikille kun vaan ei ole olemassakaan unelmaduuneja. Tai keksinhän mä toki vaikka mitä kivoja duuneja, mutta sitten kun joku vielä niistä jotain maksaisi!
Mielettömän mielenkiintoista kuulla aina ihmisten uravalinnoista ja työpohdinnoista :) Luen montaa talousblogia ja on mukavaa tietää hieman pintaa syvemmältä minkälaisia ihmisiä piireissä oikein liikkuu - itse kiinnostuin omasta taloudenpidosta vasta opiskelujeni myötä (kauppatieteet ;)), jos olisin valinnut toisin epäilen hyvin syvästi että olisin niin kiinnostunut rahankäytöstä kuin nyt olen.
VastaaPoistaItse koen olevani hirvittävän mielenkiintoisella alalla - minulla on lähinnä vaikeuksia päättää mihin suuntaan haluan lähteä uraani kehittämään. Opiskelen kahta eri pääainetta, ja molemmat kiinnostavat hurjasti. Toinen vaati itseltäni huomattavan määrän ponnisteluja, toisessa olen ilmeisesti luontaisen lahjakas (sarkasmi :) opiskelu on vain käytännönläheisempää -> helpompaa minulle), mutta molemmat pitävät sisällään hirveän määrän mielenkiintoisia aihealueita. Epäilen suuntautuvani tuon "helpomman" aineen kannalle mutta toivon etten kuitenkaan sulje ovia toisenlaisilta tehtäviltä - lähden tekemään vaikka tohtorintutkintoa jos corporate-meininki alkaa kyllästyttää viiden vuoden päästä :P Raha on itselleni aina ollut täysin toissijainen juttu, hyvät ja monipuoliset työllistymismahdollisuudet ovat listalla korkeimpana oman kiinnostuksen kanssa :)
Meinasi koko homma lähteä nyt pelkästään itsestäni höpöttelyksi, oli tarkoitus myös kysyä puhdasta lakimieshommaa tekevältä - koetko kauppatieteiden opinnoista olevan hyötyä alallasi? Opiskelitko opiskeluaikana/opiskeletko nyt työn ohessa aihealueita esim laskentatoimesta?
Koska olen multikiinnostuja, olen pyöritellyt vielä hieman utopistista ajatusta jos suorittaisin tämän hullun opiskeluputken päälle vielä otm-tutkinnon... Olen opiskellut yritysjuridiikkaa sivuaineena ja pidän sitä todella mielenkiintoisena. Olen luonteeltani aikamoinen sääntönatsi ja tietynlainen järjestys miellyttää sisintäni ;) Toisaalta en välttämättä halua perinteisiin lakimiestehtäviin, niin tuntuisi ehkä turhalta tehdä kokonaista tutkintoa "muuten vain". Ja tietysti sisäänpääsy ei olisi itsestäänselvää!
Olen kuitenkin kysellyt tälläisen ekonomi/juristi-kombon suorittaneilta fiiliksiä, moni ei ole varsinaisesti katunut mutta toisaalta he ovat sanoneet oppineensa niin paljon enemmän työelämässä, etten tiedä kannattaako tutkintoa lähteä tekemään jos en halua esimerkiksi asianajajaksi tms. tehtävään, jossa otm on edellytys :) Kiva jos jaksat vastailla ja kiitos kivasta blogista!
Jostain syystä minua on aina kiinnostanut tekninen ala, joten halusin, pääsin ja valmistuin tekusta.
VastaaPoistaNyt seuraan omia teinejäni, miten heillä hahmottuu tulevaisuus ja toiveet... toisella on ollut jo 7-luokasta lähtien selvää mikä hänestä tulee isona, toisella vielä suunnitelmat elää.