No money - no funny?

Kuten olen useassa yhteydessä todennut, sijoittamisen alottaminen johtui pääasiassa siitä, että rahaa tuntui jäävän yli pakollisten (ja vähän vähemmän pakollistenkin) menojen jälkeen. Jotta en tuhlaisi tai hukkaisi rahoja, päätin sijoittaa ne. 

Kunninahimoinen suunnitelmani sijoittaa 550€ kuussa, on nyt johtanut tilanteeseen, että tämän summan jälkeen jää viivan alapuolelle aikalailla nolla. Eli normaalin n. 100-150€ funny moneyn lisäksi ei rahaa jää kuukausittain juurikaan ylimääräistä. Tästä päädyinkin sitten pohtimaan, että pitääkö elämän olla vain sijoittamista, ja missä määrin saa tuhlata ja nauttia elämästä! :D

Minä rakastan elämääni juuri tällaisena kuin se nyt on. Ymmärrän, että kaikilla tilanne ei ole sama, ja tässä vähän nyt sivutaankin sitä rahasta puhumiseen liittyvää tabua, mutta... Olen tässä hyvässä taloudellisessa tilanteessa, koska olen itse tehnyt töitä sen eteen. Käytin useamman vuoden elämästäni opiskeluun ja opintotuella kituuttamiseen. Tein toki myös töitä opintojen ohella omalla alallani, mikä puolestaan vaikutta siihen, että työllistyin täysipäiväisesti jo paria kuukautta ennen valmistumista. Opiskeluaikana olen elänyt ne ajat, jolloin kahden hengen ruokaostoksiin oli varattu 50 euroa/viikko ja aina piti valita se halvin merkki. Koin myös hetkiä, jolloin näin lehdessä aivan iiiiiihanat korvakorut, joiden hinta oli n. 7 euroa. Ne jäivät ostamatta, koska ei ollut varaa. 

No nyt sitä varaa on vaikka vähän kalliimpiinkin korviksiin :) Olen päättänyt nauttia elämästä, juuri nyt, kun sitä elän (no, milloinpa muulloinkaan?)! Toki nautin suunnattomasti siitä, että näen salkun arvon kasvavan ja sijoittamisesta onkin tullut vähän niin kuin harrastus. Toisaalta olemme mieheni kanssa tehneet yhdessä päätöksen alkaa säästämään yhteiseen lomamatkaan tämän vuoden lopulla (edellinen yhteinen rantaloma oli vuonna 2010...) ja alkaa käydä yhdessä syömässä ulkona kerran kuussa (tähän ei lasketa Mäkkärin autokaistaa, vaan nyt puhutaan date night -tyyppisistä dinnereistä). Sellaista elämästä nauttimista, jota me emme ole tietyistä syistä johtuen juurikaan tehneet. 

Mitä taas tulee muuhun tuhlailuun myönnän, että paheenani ovat merkkilaukut ja -huivit. Saattaa olla, että "Tammikuun törsyissä" näkyy 1200 euroa eräänä laukkuostoksena... :D Mietin kyseisen laukun ostamista yli puolitoistavuotta ja nyt urallani tapahtui sellainen positiivinen muutos, josta päätin palkita itseäni. Tämän jos minkä osaan! :D

Summa summarum: elämä on elämistä, eikä sijoittamista varten. Kuitenkin omalla kohdallani ne asiat, joihin haluan onnellisuuden nimissä törsätä, ovat sellaisia vähän isompia asioita, joilla on merkitys ja joiden eteen teen edelleen töitä. Olkoon se sitten vaikka lukemattomat ylityötunnit, jotka johtavat tiettyihin urasteppeihin, tai lomakassa, jota lähdemme yhdessä mieheni kanssa kuukausittain kartuttamaan. Vaikka olisi millä mällätä, haluaisin uskoa, että aivan sellaiseen päättömään ja merkityksettömään tuhlaamiseen en kuitenkaan sorru.