Missä pihistelisin?

Olen tässä kesän aikana miettinyt, että miten epärationaalisesti ihminen saattaakaan toimia tiettyjen asioiden suhteen. Koen välillä olevani aikalailla tuhlailuun taipuva ihminen, mutta toisista asioista en viitsisi maksaa yhtään ylimääräistä. Ihan huvikseni listasin näitä asioita, joiden kohdalla nuukuus iskee:

- Bensa eli diesel: tästä on muodostunut itselleni jo aivan kilpailu itseäni vastaan. Voisin järjestää itseni kanssa veikkauksen siitä pystynkö "voittamaan indeksin", eli tankaammaan tankin täyteen aina silloin kun diesel on sentin verran halvempi vai kitkuttelenko hävijänä viimeisillä hönkäyksillä bensa-asemalle ja tankkaan kiskurihinnalla (= sentin kalliimpi kuin viime viikolla).

- Pyykinpesu- ja tiskiaine: aivan turhaa tavaraa ja jos voisin, pesisin kaiken - siis sekä pyykit että tiskit - halvimmalla mahdollisella fairyn-tapaisella aineella. Joskus olen jopa puolittanut jättimäisiä typeriä tiskitabletteja, joita mieheni aina ostaa. Sulaa hulluutta pestä koneellinen tiskejä niin suurella pesuainemäärällä! P.s. Koneet on aina myös ladattava ihan täyteen pyykkiä/tiskiä!

- Leivänpäällysleikkeleet: itse olen sitä tyyppiä, joka ei kestä lihatuotteissa mitään sattumia ja vanha kunnon lauantaimakkara on lempparini. Tästä syystä, jos leikkelehyllyltä on ylipäätään jotain muuta hankittava, ottaisin mielelläni aina sen kilohinnaltaan halvimman paketin ja siitähän voi sitten vaikka pakastaa loput (?). Mieheni on kyllä taipuvainen valitsemaan itselleen herkku-gourmet-salamia ja se hänelle suotakoon.

- WC-paperi: hittoon kaikki viisikerroksiset pumpulilta ja froteelta tuntuvat ruusuntuoksuiset aloe vera -paperit.

- Sukkahousut: meinasin saada sydänkohtauksen kun kerran kuulin kaverini ostaneen Wolfordin sukkikset 30 eurolla (siis sellaiset ohuet ihonväriset normisukkikset)! Voi hyvää päivää, kun ne sukkahousut on mitä suurimmalla todennäköisyydellä riekaleina jo ennen kuin pääsee aamulla ovesta ulos! Ei mitään järkeä. Metsästän kaupoista aina sukkahousutarjouksia - mielellään maksaisin alle euron per pari.

Onko teillä vastaavia juttuja, joista vaan syystä tai toisesta keljuttaa maksaa yhtään ylimääräistä?

Minne katosi luksus?

Tänä vuonna olen ollut todella kiltisti. Hämmästyin suorastaan kun huomasin, että ollaan jo elokuussa ja en ole ostanut tänä vuonna yhtään mitään sellaista irtainta omaisuutta, jonka luokittelisin "luksukseksi". Lukseksena pidän tavaroita, joissa maksetaan muustakin kuin siitä että saa tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitetun tavaran. Eli voisin ostaa tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetun laukun 20 eurolla, mutta maksoin luksuslisää 1.080 euroa ja kuljetan tavaroitani nyt luksuslaukussa :D

Tänä vuonna en ole hankkinut yhtään uutta luksuslaukkua, -huivia, -kenkiä tai -autoa (auton kuulumisen tähän kategoriaan saa vapaasti kyseenalaistaa). Olen kyllä käynyt vähän hypistelemässä erästä huivia, mutta jätin sen ostamatta. Olen myös käynyt hypistelemässä erästä autoa (useampaankin otteeseen...), mutta jätin senkin ostamatta! :D

My Precious. Viimeisin luksus-hankintani on tammikuulta 2017!

Onko tilanne se, että luksustavaroiden ostaminen ei itselleni ole enää niin kiinnostavaa ja olen keksinyt rahoille parempaa käyttöä? Toivisin tietysti, että näin olisi ja että olisin päässyt yli uudenkarhean hartioille kiedotun Balmuirin huivin aiheuttaman mielihyvän yli. Valitettavasti kuitenkin syynä tämän vuotiseen kiltteyteen saattaa olla kiire ja laiskuus: pohdin ja tutkin kaikkia kalliimpia hankintojani huolella etukäteen ja kun vihdoin menen kaupoille tositarkoituksessa, pitää kaiken olla täydellistä. Itse tuotteen tietenkin, mutta myös oman tunnetilan sekä liikkeestä saamani palvelun. Jos joku näistä osa-alueista on vähänkin pielessä (esim. joudun odottamaan myyjää yli 2 minuuttia), kävelen kaupasta ulos tuohtuneena ja joudun aloittamaan koko aikaa ja energiaa vievän pohdiskelu- ja tutkiskeluprosesiin alusta. Siihen ei tänä vuonna ole oikein riittänyt mielenkiintoa, mistä tietenkin lompakkoni kiittää :)

Sijoitussuunnitelmia

Pari vuotta sitten sijoitushommia aloitellessani tein hyvinkin tarkan sijoitussuunnitelman, niin kuin sijoituskirjallisuudessa kehotettiin. No, aika laiskasti olen suunnitelmaani seurannut :D Alkuperäisessä suunnitelmassa osakkeiden painoarvo olisi saanut olla maksimissaan 60% ja korko-/yhdistelmärahastoissa olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän painoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki sijoitukseni ovat siirtyneet pikkuhiljaa osakkeisiin ja korkorahastoja ei ole enää lainkaan mukana kuvioissa. Nyt salkustani löytyy suoria osakeomistuksia, Nordnetin Superrahastoja sekä paria ETF:ää.

Viitaten kirjoitukseeni passiivisten tulojen lisäämisestä, olen päättänyt jatkaa salkun rakentamista pääasiassa suorien osakeomistusten parissa. Tällä viikolla hankin itselleni pienen palan Raisiota salkusta löytyvien Nordean ja Tiedon kylkeen :) Koska itselläni ei ole kykyä ja osaamista harjoittaa mitään sen suurempaa osakepoimintaa arvoyhtiöistä (= yhtiöstä, joiden arvostus on alhainen ja hankinta perustuu odotettuun arvonnousuun), olen päättänyt ruveta kasaamaan salkkuuni hyvin osinkoa maksavia yhtiöitä sekä laatuyhtiöitä. Laatuyhtiöihin panostaminenhan on usammankin lähteen mukaan ollut pitkällä aikahorisontilla se kaikkein tuottavin strategia. 

Laatuyhtiöihin sijoittaminen on myös avannut jonkin psykologisen pattitilanteen, johon olin ajautunut: koska tulen lähivuosina kasaamaan salkkuuni kymmenkunta eri osaketta joka tapauksessa ja laatuyhtiöiden määrä Helsingin pörssissä on melko rajallinen, on oikeastaan aikalailla yhdentekevää, ostanko nyt sitä Orionia, Fortumia vai Wärtsilää. Kaikki nämä (ja monet muut) päätynevät salkkuuni joka tapauksessa, joten voin rauhassa ostaa mitä tahansa, kun siltä tuntuu ja hetki on oikea :D

Tässä listaa yhtiöistä, joita harkitsen hankkivani seuraavan vuoden-parin sisällä:

• Wärtsilä
• Orion tai Terveystalo 
• Kone
• Nokian Renkaat 
• Technopolis
• Nixu tai Siili Solutions

Appi menojen seurantaan

Budjetoin joka kuukausi noin sata euroa työpaikkaruokailuun ja ravintolaillallisiin sekä toiset sata euroa "funny moneya" ihan vaan kaikenlaiseen pikkusälään, jota joutuu pitkin kuukautta ostamaan. Olen tosin ollut todella huono seuraamaan, pitääkö budjettini yllä olevilta osin lainkaan. Huomasin myös, että sata euroa tilpehööriin menee aikalailla äkkiä - tässä kuussa olin ostanut 26 euron vaellussukat ja 52 euron akvarellivärit jo ekalla viikolla :D 

Törmäsin sattumalta ilmaiseen Monefy-nimiseen appiin, jolla on todella helppo seurata juurikin tällaisia epämääräisiä ostoksia, ja plussaa vielä kauniista ja selkeästä designista. Aloitin menojen seuraamisen jo kesäkuussa, mutta siellä pakkaa sekoitti ulkomaan lomareissu, johon olin budejtoinut erikseenkin muutaman sata euroa käyttörahaa, mutta jotenkin se pääsi sekoittumaan varsinaiset funny moneyn kanssa ... :D Heinäkuussa olen mielestäni onnistunut seuraamaan menojani todella orjallisesti ja tässä vaiheessa kuuta tilanne on se, että olen ylittänyt budjettini muutamilla kympeillä.

Monefyyn voisi syöttää myös tulot, jolloin appista pystyisi seuraamaan suoraan paljonko rahaa on jäljellä, mutta itse tarvitsin vain jonkin nopean ja helppokäyttöisen (+kauniin) appin, jolla seurata pelkästään menoja. 

Onko teillä käytössä minkäänlaisia, hyväksi havaittuja (ja ilmaisia :D) sovelluksia puhelimessa tulojen ja menojen seurantaan?

Passiivista tuloa

Tiedättekö, kun joskus käy niin, että aivan ilmiselvä asia, jonka on jo jollain tavalla itsekin ymmärtänyt, saa aivan uuden muodon ja sitä kokee ikään kuin ahaa-elämyksen, kun sen kuulee jonkun muun suusta? Minulle kävi näin kuunnellessani erästä sijoittamista käsittelevää podcastia. Tajusin, että en voi kasvattaa työstä saamiani tuloja loputtomiin, koska jossain vaiheessa palkkani/positioni alkaa olla sitä luokkaa, että palkkakehitys jymähtää, ja toisaalta saadakseni enemmän rahaa pitäisi minun (tai ainakin tuntuu siltä että pitäisi) tehdä hitokseen enemmän töitä ja panostaa työhön vieläkin enemmän. En suoraan sanottuna itsekään tiedä, että voisinko panostaa töihini yhtään sen enempää kuin nyt jo teen, järkeäni menettämättä!

Eli, koska palkkatuloja ei voi loputtomiin kasvattaa, tulee rahaa hankkia lisää passiivisista tulonlähteistä! Tadaaa!!! Näin yksinkertaista, ja ehkä päässäni tämä onkin jo ollut jonkinlaisella ajatuksen esiasteella sijoitustoiminta aloitellessa, mutta nyt ajatus sai konkreettisen muodon. 

Itselleni tämä merkitsee lyhyellä tähtäimellä taas suoran osakesijoittamisen pariin palaamista, osinkojen tähden tietenkin. Olen luultavasti ollut liian varovainen suorien osakeostojen kanssa ja pohdin aivan liikaa että mitä sitä ostaisi ja milloin. Tämä liika varovaisuus on johtanut siihen, että olen tuupannut ylimääräisiä varoja säästötilille ja Superrahastoihin paremman puutteessa. Ja tietysti osan olen sijoittanut ihan vaan makeaan elämään :D Nyt pitää taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin!

Sosiaalisessa mediassa tuntuu kovasti olevan pinnalla myös asuntosijoittaminen, jota olen toki itsekin pohdiskellut. Tässä vaiheessa se kuitenkin tuntuu vähän liian työläältä asialta - paitsi itse sijoittamiseen liittyvä selvittely, myös kaikenlainen asuntoon ja sen hoitamiseen/vuokrasuhteeseen liittyvä homma. Jätän tämän ajatuksen kuitenkin muhimaan :)

DINK = Dual Income, No Kids

Me olemme mieheni kanssa tulleet vuosien saatossa siihen lopputulokseen, että emme hanki lapsia. Heräsin itse tähän ajatukseen noin kuusi vuotta sitten, kun olin valmistunut ja jossain takaraivossa kyti painostava ajatus, että nyt sitten kuuluisi niitä lapsia ruveta hankkimaan. Huomasin silloin suhtautuvani todella negatiivisesti kaikkeen lapsiin liittyvään ja tunsin muun muassa jonkinlaista sääliä, kun näin raskaana olevia naisia. Jälkeenpäin ajateltuna nämä negatiiviset tunteet, joista sittemmin olen päässyt eroon, liittyivät kaiketi siihen sisäiseen ristiriitaan, jota koin kun en vielä ollut uskaltanut (tai vain tajunnut) tunnustaa edes itselleni, etten minä halua lapsia.

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa jo kohta 10 vuotta ja jotenkin aina ajattelimme, että juu kai niitä lapsia sitten jossain vaiheessa hankitaan. Nimiäkin mietittiin valmiiksi: pojat nimettäisiin Rafaeliksi, Gabrieliksi ja Michaeliksi. Tytöistä tulisi Lisa-Marie ja Emily-Amelie. Miehelleni yllättävä päätökseni olla hankkimatta lapsia ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Vasta kolmisen vuotta sitten mieheni eräänä iltana totesi minulle, että todella hyvä että pidin pääni silloin viitisen vuotta sitten, kun aika olisi ollut otollinen ja olisi kuulunut paksuksi pamahtaa. Nyt olemme molemmat onnellisesti, vapaaehtoisesti lapsettomia :)

Tämän kirjoituksen otsikko saattaa johtaa harhaan - ikään kuin raha olisi ollut minkäänlaisessa roolissa meidän päätöksemme takana. Sitä se ei todellakaan ollut. Se "säästö", minkä lapsettomuus tuo, on toki yksi plussaa muiden hyvien puolien joukossa. Eri lähteissä esitetään eri laskelmia sille, mitkä ovat lapsensaannin kustannukset: alle kouluikäiseen lapseen kuluu 3.000-5.000 euroa vuodessa; täysi-ikäisyyteen mennessä lapsen kustannukset ovat yhteensä 50.000-90.000 euroa. Jos muuten olenkin taipuvainen tuhlailuun, niin tässä on yksi suuri kuluerä, jossa olen onnistunut säästämään ;D

Itselleni (ja tietääkseni myös miehelleni) painavimmat syyt päätöksen takana ovat vapaus ja rauha. En voisi kuvitellakaan elämää, jossa joutuisin aikatauluttamaan menoni lapsen tarhaan viennin ja hakemisen mukaan, joutuisin tekemään ruokaa (!), en voisi käydä iltaisin nukkumaan klo 20.00, en voisi työpäivän jälkeen köllötellä riippumatossa viinilasi kädessä kirjaa lukien, en voisi lähetä ex tempore iltaleffaan moottoripyörällä mieheni kanssa... On niin paljon asioita, joista en kertakaikkiaan suostu luopumaan! 

Ja se oma rauha. Introverttina & erityisherkkänä ihmisenä pidän hiljaisuudesta ja siitä, että saan olla yksin ja puuhastella omia juttujani. Jo parin tunnin kyläily veljen luona, jossa 4 ja 6-vuotiaat lapset villittelevät, imee minusta kaikki mehut.

Netissä kirjoitellaan paljon siitä, miten itsekästä on valita oma vapaus lastensaannin sijaan. Että keskittyykin ihan vain itseensä, elämästä nauttimiseen ja siihen, mitä itse omalta elämältään oikeasti haluaa. Minä en niistä mielipiteistä juurikaan perusta - jos joku haluaa pitää tätä valintaani itsekkäänä, niin siitä vaan. En kuitenkaan näe tätä valintaa sen itsekkäämpänä kuin sitä, että joku ei halua alkaa harrastamaan vaikkapa aitajuoksua. Aitajuoksu ei vain ole kaikkien juttu ja miksi käyttää aikaa ja rahaa johonkin, mikä ei miellytä :)

Ymmärrän kyllä myös hyvin niitä, jotka hankkivat lapsia ja ovat siitä aidosti onnellisia. Niin usein kuulee sanottavan, että äitiys on ollut jonkun elämässä parasta. Pakkohan siinäkin on jotain perää olla :D Ehkä kuitenkin haluaisin tälläkin kirjoituksella valottaa sitä näkökulmaa, että lasten hankinta on yksi valinta muiden elämässä tehtävien suurien valintojen joukossa, ja mielestäni päätös tulisi harkita huolella: kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia koska niin nyt vain kuuluu tehdä.

Tasapainoilua

Heräsin erään blogiini jätetyn kommentin myötä miettimään suhdettani rahaan ja säästämiseen/sijoittamiseen. En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että tämä vähäinen säästämiseni ja pienet sijoitukseni olisivat mitään muuta kuin pahan päivän rahasto, tai paikka johon tuupata ylimääräiset raha, että en nyt ihan kaikkea tuhlaisi. Koskaan en ole ajatellut tai laskeskellut mitä vaatisi, että voisin sijoituksista saamillani tuotoilla kustantaa elämäni, eli sitä "taloudellista riippumattomuutta".

Välillä itseeni iskee kauhea vimma säästää ja säästää ja tehdä suunnitelmia siitä, miten saisin varallisuuden kasvatettua seuraavalle etapille. Tekisi mieli karsia kaikki mahdolliset ylimääräiset kulut pois ja ihastella kuinka ne roposet säästöpossussa pullistelevat. Sitten herään taas tähän päivään ja ajatukset kääntyvät YOLO-suuntaan: vähäisellä vapaa-ajallani en kyllä aio siivota; no en myöskään nauti suuremmin kokkaamisesta, joten käyn mielummin ulkona syömässä; jos haluan Elizabeth Ardenin 50€ maksavan vartalovoiteen ihan vain koska sen tunnen ansaitsevani, niin go for it...

Tällaisen tasapainoilun keskellä elän jatkuvasti. Kyllähän se ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta on kieltämättä jäänyt kutkuttelemaan takaraivoon, mutta mistä kaikesta olisin valmis luopumaan nyt, jotta sen jossain vaiheessa elämääni saavuttaisin? Tai ehkä tärkeimmistä asioista ei edes tarvitsisi luopua, kunhan vaan jaksaisi määrätietoisesti pitää kiinni siitä, että jotain jää säästöönkin. 

Minkälainen suhde teillä on törsäilyyn vs. säästämiseen? Onko teillä säästämisen/sijoittamisen osalta tarkat suunnitelmat, joita kohti mennä?

Päivitetty budjetti

Aikaisemmsta postauksistani käykin ilmi, että rakastan budjetointia. Lauantaiaaumjen parasta puuhaa on päivittää budjetti :) Voi sitä mielenrauhaa, minkä saa, kun näkee missä raha-asioissa mennään! Olen myös onnistunut pakottamaan mieheni budjetin tekoon, ja tätä nykyä meillä on yhteinen online excellinä jaettu tiedosto, josta kumpikin näkee toistensa budjetin.

Olikin ihan avartavaa tehdä tällainen karsittu versio budjetista, josta näkee ihan ne minimimenot ja -tulot. Varsinaisessa työversiossani on joka kuukausi mukana erilaisia tulo- ja menoeriä (kuten esim. annettuja lainoja sisaruksille, joita he makselevat takaisin mien sattuu). Samoin kerran kvartaalissa toistuvat menot (kuten vaikkapa vakuutukset ja autovero), vaikuttavat tietenkin kyseisen kuukauden budjettiin ja hämärtävät todellista kokonaiskuvaa.

Tulot	Nettopalkka	€3,700.00
	TULOT YHTEENSÄ	€3,700.00
Yhteiset menot	Asuntolaina	€550.00
	Autolaina N	€480.00
	Ruoka	€250.00
	Bensa	€140.00
	Kotivakuutus	€0.00
	Sähkö	€10.00
	Vastike	€135.00
	Elisa viihde	€25.00
	Sähkönsiirto	€0.00
	YHTEENSÄ	€1,590.00
Muuttuvat menot	Ravintolat, ym.	€100.00
	Funny Money	€150.00
	YHTEENSÄ	€250.00
Henk.koht. menot	Auton vakuutukset	€0.00
	Autovero	€175.00
	Siivous	€160.00
	Opintolainat	€135.00
	Auton pesut	€60.00
	YHTEENSÄ	€530.00
	MENOT YHTEENSÄ	€2,370.00
	JÄÄ	€1,330.00

Koska budjetti-excel on yhteinen mieheni kanssa, olen joutunut jakamaan sen yhteisiin, muuttuviin ja henk.koht. menoihin. Oikeanpuolimmainen sarake on siis vain oma osuuteni kuluista ja miehelläni on excelissä oma sarakkeensa. 

Selvyyden vuoksi todettakoon, että mieheni ei osallistu autolainan maksuun, joten 480€ on kokonaisukuukausierä, eikä vain 1/2. Vaihdoin toukokuussa 2017 auton astetta tyylikkäämpään ja paria astetta kalliimpaan. Perusteena on paitsi ehtymätön turhamaisuuteni että se, että ajan autolla töihin ja takaisin yhteensä noin 2 h päivässä, joten sen pitää tuntua kuin hattaraan käärityllä suklaapatukalla ajelisi. Todellisuudessa maksan autolainaa pois tilanteen salliessa yli tuplat yllä olevaan minimilyhennykseen verrattuna. Juu, ei tässä ole oikein taloudellista kannalta mitään järkeä, mutta kai meillä kaikilla on omat hullutuksemme :D